Ilves Wiki
Advertisement

Ensimmäisen maailmansodan aika[]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa 24. tammikuuta 1900 perustettiin Suursaarelle venäläinen kiinteä langattoman lennättimen radioasema ylläpitämään yhteyksiä Suursaaren tukikohdan ja linjalaivan välille. Karille ajanutta Apraksinia koskevat viestit välitettiin Suursaarelta Kuutsaloon. Yhteyttä käytettiin 84 päivää huhtikuuhun 1900 asti ja välitettiin 440 viestiä. [1]

Työstään Popov sai Nikolai II:lta 33 000 ruplaa ja Pariisissa myöhemmin kultaisen mitalin. [2] [3]

Suursaarella oli venäläinen sotilasradioasema. Sen laitteet jäivät suomalaisten haltuun Suomen sisällissodan lopussa. Kipinälennätinlaitokselta lähti 1. toukokuuta 1919 viisi suomalaista sotilasta Suursaarelle, jotka ottivat haltuunsa 25 000 W:n lähettimellä varustetun Marconin valmistaman sotlasradioaseman. Asemalla oli paljon bensiiniä kuluttavat sähköaggregaatit, joiden suuren kulutuksen vuoksi suomalaiset hankkivat sinne vain 1 000 W:n edellistä pienitehoisemman lähettimen. Yhteyksiä pidettiin Santahaminaan Helsinkiin ja samalla kuunneltiin työläisten ja talonpoikien Itämeren laivaston radioliikennettä. [4]

Neuvostovenäläiset lähettivät salatun viestin toiston selväkielisenä, jolloin yksinkertainen Caesar-salausmenetelmä, jota pidettiin myöhemmin vain peitteen arvoisena, aukeni. [5]

Komennuskunnassa ollut vääpeli Reino Hallamaa, joka olis suorittanut varusmiespalvelunsa Suomen merivoimissa ja Radiopataljoonassa 1918-1919 osallistui Reserviupseerikoulun toiselle kurssille 1921 ja jatkoi viestiupseerina radiopataljoonassa pitäen esitelmän salakirjoituksen purkamisesta ja kuuntelusta radiopataljoona upseereille. [6]

Hallamaa meni myöhemmin Kadettikouluun kurssille numero 8. Radiopataljoonan komentaja, everstiluutnantti A. R. Stenholm (myöhemmin Saarmaa), lähetti hänet yleisesikuntaan, joka etsi sopivaa henkilöä radiotiedustelun kehittämiseen puolustusvoimille. [7] Hallamaan käskettiin perustaa suomalainen radiotiedustelu.

Toisen maailmansodan aika[]

Aluevaatimukset ja evakuointi[]

Tiedosto:Operation-tanne-1944.png

Suursaaren strateginen sijainti.

Vuosina 1938–1939 Neuvostoliitto lähetti Suomelle useita nootteja, joissa vaadittiin Suomelta tukikohtia ja alueluovutuksia. Suursaari, joka hallitsee meriväylää Pietariin, kuului aluevaatimuksiin. Lokakuussa 1939, kun sodan uhka oli jo tuntuva, koko väestö evakuoitiin nopeasti. Siviilien omaisuudesta saatiin evakuoitua vain osa. Muun muassa hylkeenpyyntiin jalostettuja koiria saatiin mantereelle vain muutamia.

Talvisota[]

Talvisodan alettua Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät saarelle 1. joulukuuta 1939. Saaren pieni, muutaman kymmenen hengen vartiosto katsoi parhaaksi seurata asukkaiden esimerkkiä ja lähteä saarelta. Samana iltana neuvostojoukot nousivat saarella maihin ja valtasivat tyhjän saaren 3. joulukuuta oman laivaston 3. joulukuuta - 4. joulukuuta 1939 [8] ankaran pommituksen ja tykkitulen tukemana. Sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Suursaaresta tuli Neuvostoliiton aluetta.

Jatkosota[]

1941[]

22. syyskuuta 1941 suomalainen moottoritorpedovene Syöksy upotti neuvostoliittolaisen apuraivaaja T41 Sergei Kirovin. [9]


10. lokakuuta 1941 saksalaiset lentokoneet upottivat Suursaaren lähellä neuvostoliittolaisen moottoritorpedoveneen TK81. [9]

Jatkosodassa neuvostojoukot lähtivät saarelta joulukuussa 1941, minkä jälkeen suomalaisjoukot ottivat sen haltuunsa.

1942[]

Suomalaiset pysyivät saarella muutaman kuukauden ja vetäytyivät tammikuussa 1942, kun parin sadan sotilaan vahvuinen neuvostoliittolaisosasto hyökkäsi saarelle. Valtauksen yhteydessä kuoli kuusi kalastajaa, jotka olivat palanneet koteihinsa Suurkylään. Valtauksen jälkeen operatiivinen tilanne Itä-Suomenlahdella muuttui Neuvostoliiton eduksi. Kun jäät lähtisivät, sen laivastoyksiköt voisivat käyttää Suursaarta tukikohtanaan, mikä aiheuttaisi vaikeuksia Suomen rannikkopuolustukselle sekä uhkaisi Saksan ja Suomen toteuttamaa Suomenlahden sulkua. Helmikuussa 1942 Suomen sodanjohto päätti vallata saaren takaisin ennen kuin neuvostoliittolaiset ehtisivät linnoittaa saaren. Suursaaren valtaus valmisteltiin erittäin huolellisesti etukäteen. 26. maaliskuuta noin prikaatin vahvuiset, ilmavoimien ja tykistön tukemat suomalaisjoukot ryhmittyivät Suomenlahden jäälle ja valtasivat saaren noin pataljoonan vahvuisilta neuvostojoukoilta kahden päivän kiivaiden taistelujen jälkeen. Venäläisten tappiot Suursaaren taistelussa olivat noin 250 miestä kaatuneina ja vankeina. Suomalaisten tappiot olivat 170 miestä kaatuneina ja haavoittuneina.[10]

15. heinäkuuta 1942 suomalaisen lentolaivue 6:n SB-1 -sotasaalispommikone upotti Suursaaren lähellä neuvostoliittolaisen sukellusvene M95:n syvyyspommeilla. Suomalainen vartiomoottorivene VMV5 teki saman 15. elokuuta 1942 sukellusveneelle M97. [9]

1. joulukuuta 1942 saksalainen etuvartiolaiva UJ1205 (numero 426) tuhoutui yhteentörmäyksessä saksalaisen raivaajan, M29:n kanssa. [9]

1943[]

Sodan loppuvuosina Suursaarta linnoitettiin voimakkaasti. Rantakallioille valettiin tykkilavetteja ja luolia räjäytettiin varastoiksi sekä väestönsuojiksi – demilitarisoinnista ei ollut enää puhettakaan.

===1944===[]

Kesällä 16. kesäkuuta 1944 tuhoutui saksalainen moottoriraivaaja R73 saksalaisten itsensä laskemaan merimiinaan Suursaaren lähellä. [9]

Suomen ja Neuvostoliiton solmiessa aselevon syyskuun alussa 1944 Saksan joukot olivat vetäytyneet Virossa Narvan tasalle. Suomen vetäytyminen sodasta avasi Neuvostoliiton laivastolle vapaan kulkutien Itämerelle. Jotta neuvostolaivaston liikkeitä voitaisiin rajoittaa, saksalaiset päättivät miehittää Suursaaren. Tätä varten oli jo aiemmin laadittu suunnitelma, koodinimeltään oli Tanne Ost.

Aamuyöllä 15. syyskuuta 1944 Suurkylän lähelle ilmestyi kymmenkunta saksalaisalusta. Suomalais- ja saksalaiskomentajien välillä lienee käyty keskustelu, jossa Saksa ilmoitti halunsa ottaa saaren haltuun rauhallisin keinoin. Kun suomalaiset eivät suostuneet, syttyi taistelu, joka loppui myöhään samana iltana saksalaisten menetettyä kymmenkunta alusta ja noin 1 400 sotilasta kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina.

Suomalaisten tappiot olivat noin sata sotilasta. Taistelun aikana suomalaiset saivat voimakasta ilmatukea Neuvostoliiton ilmavoimilta.[10]

15. syyskuuta 1944 saksalaisten tykkitulesta tuhoutuivat VMV 10 ja VMV 14 Suurkylän satamassa. Suomalainen moottoritorpedovene Taisto 5 upotti samana päivänä saksalaisen avomerihinaaja Pernaun torpedollaan samoin kuin moottoriraivaaja R29:n. Suomen rannikkotykistö upotti saksalaiset moottorilautat F175, F822 ja F868. Työläisten ja talonpoikien puna-armeijan lentokoneet puolestaan pommittivat moottorilautta F499:n. [9]

Taistelussa saadut saksalaiset sotavangit jätettiin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitolle. Moskovan välirauhassa Suomi luopui Suursaaresta, mikä vahvistettiin lopullisesti Pariisin rauhassa vuonna 1947.

Vielä 30. syyskuuta 1944 Suursaaren lähellä suomalainen moottoriraivaaja Kuha 3 ajoi saksalaisten laskemaan merimiinaan ja upposi. 5. lokakuuta 1944 kävi samoin myös moottoraivaaja SM 3:lle, joka ajoi suomalaisten itsensä laskemaan miinaan. [9]

Internointileiri[]

Jatkosodan aikana saarella toimi internointileiri, johon oli koottu Suomessa asuvat juutalaispakolaiset.[11]

  1. http://nplit.ru/books/item/f00/s00/z0000040/st055.shtml
  2. http://russian7.ru/2013/04/7-pervyx-shagov-radio-v-rossii/
  3. http://www.kafedrainf.ru/statii/10statya.pdf
  4. Uro, 33, Reino Hallamaan haastattelu 1971
  5. Uro, 33, Reino Hallamaan haastattelu 1971
  6. Uro, 33, Reino Hallamaan haastattelu 1971
  7. Uro, 33, Reino Hallamaan haastattelu 1971
  8. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Auto38-14 ei löytynyt
  9. 9,0 9,1 9,2 9,3 9,4 9,5 9,6 Suomen Laivasto Sodassa: Sota-alusten tappioluettelo 1939-45, sivut 153-155 ,Kalevi Keskinen [1]
  10. 10,0 10,1 Rannikon Puolustaja: Suursaaren valtaus 27–28.3.1942, Juhani Haapala [2]
  11. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Auto38-15 ei löytynyt
Advertisement