A[]
Viljo Kalervo Autio[]
Reserviluutnantti Viljo Kalervo Autio (OH2OP) toimi 30. kesäkuuta 1941 saakka radiovalvonnan päällikkönä Helsingissä, jonka jälkeen hän ilmoittautui Mikkelissä Reino Hallamaalle tämän erityistehtäviin. Heinäkuussa 1941 Autio toimi Hallamaan ja saksalaisten radiotiedustelun välisenä yhdysupseerina. Autiolle osoitettiin C-radioauto, jonka hän sijoitti Mikkelin Naisvuorelle vesitornin juurelle. Samassa paikassa olevaan kahvioon sijoitettiin saksalainen 80 W:n tehoinen Koffer-lähetin C-auton toimiessa radioasemahuoneena. C-autossa oli liikennevastaanottimena NC100XA. Kofferin tehon osoittauduttua riittämättömäksi tilasi autio kapteeni Ragnvald Lautkarilta varikkokomppaniasta Hallamaan avulla kahdella Eimac T250 TH:lla varustetun 1000 W:n pääteasteen, jotka toivat Mikkeliin kapteeni Holger Jalander.
Autio toimi päämajan viestityskeskuksen päällikkönä 1. tammikuuta 1942-20. toukokuuta 1942. Keväällä saksalainen radioasennusryhmä tuli kahdella kuljetuskoneella tuoden saksalaiten toimistoon 2 000 W:n sukellusvenelähettimen antenneineen.
Hänen edeltäjänsä kesäkuusta 1941 saman vuoden loppuun oli reserviluutnantti Pelander. Pelanderin jälkeen viestikeskusta johtivat 21.5.1942 alkaen reservikapteeni Gustav Söderlund ja hänen jälkeensä reserviluutnantti Antero Onerva. Keskuksessa oli neljä sotilasvirkamiestä, yksi vänrikki, kaksi palkattua naiskanslistia ja noin kymmenen viestilottaa. Kanslisti Brita Streng meni maimisiin Reino Hallamaan kanssa.
Autio komennettiin toukokuussa 1942 3./PMRadP:aan, päämajan kaukopartio-osasto Marttinan radioupseeriksi Kajaaniin. Osaston pääradioasema toimi silloin Kajaanin kaupungin päiväkodissa, josta se 3. kesäkuuta 1942 alkaen siirrettiin Kuhmoon Kainuun rajavartiolaitoksen puisille kasarmeille Jämekseen.
Päämajan kaukopartio-osasto Marttinan Kajaanin ja kesäkuusta 1942 Jämeksen pääradioasemalla oli useita alaradioasemia, joista Itä-Karjalassa oli Muujärven asema.
C[]
Voldemar Cavenius[]
D[]
Gunnar Domander[]
Gunnar Domander oli uusikaupunkilainen kansainvälisessä lennätinyhtiössä undulaattoriin toimintaa perehtynyt henkilö. Sotilasarvoltaan Domander oli kersantti. [1] [2]
H[]
Reino Hallamaa[]
Reino Hallamaa oli saanut kosketuksen radioamatööreihin toimiessaan Santahaminassa koulutusupseerina (opetusupseeri) Ragnvald Lautkarin, aikaisemman Lindin, (ES2NN) sekä Wahlstedtin (myöhemmin Valsteen, OH2NB) vaikutuksesta.
Mauri Hartikainen[]
Mauri Erkki Olavi Hartikainen toimi 6./PM RadP:n päällikkönä ja ilmavoimien radiopataljoonan komentajana. Erkki Palen mukaan hän osallistui myös Stella Polarikseen. Hartikaisen sotilasarvo oli majuri.
Havinki[]
Heino[]
Heino toimi Brakilan kartanoon Haminan Vilniemeen sijoitetun neljännen komppanian varapäällikkönä. [3] Se harjoitti merikuuntelua. [4]
J[]
Holger Jalander[]
DI ja keptaani Holger Jalander (1908-2003 [5])oli varikkokomppanian palveluksessa ja hän yhdessä Ragnar Lautkarin kanssa kehitteli radioita Erillispataljoona 4:n partioradioiksi. Rangar Lautkari ja Holger Jalander kehittivät mm. LJ-sähkötysyhteyden varmistukseksi.
Sodan jälkeen Jalander kehitteli magnetometrin. [6] malminetsintää varten. Hän yritti tehdä myös kaivosvaltauksen Lapissa, mutta se meni valtiolle. [7]
Holger Jalander oli myös radioamatööri (OH2NX).
G. Jalava[]
K[]
Lasse Kahrola[]
Lasse Einar Kahrola toimi alkuvaiheessa II/3./PMRadP:n johtajana. Hän siirtyi Stella Polariksen yhteydessä laivalla Ruotsiin Uudestakaupungista. [8]
Niilo Kostermaa[]
Niilo Kostermaa oli luutnantti ja päämajan radiopataljoonan autoupseeri. Hän osallistui Stella Polarikseen.
T. R. O. Kylmänoja[]
T. R. O. Kylmänoja (aikaisemmin Lehtonen).
Hän meni naimisiin 3./PMRadP:n ensimmäisen lotan, Siiri "Sipsu" Korhosen, kanssa. Molemmat siirtyvät Uudestakaupungista Ruotsiin Stella Polariksen yhteydessä.
L[]
Ragnvald Lautkari[]
Ragnvald Lautkari 1894-1974 (aikaisemmin Emil Wilhelm RagnvaldLind) oli viestiteknillisen varikkokomppanian päällikkö. Hän oli radioamatööri ja Reino Hallamaan tuttu jo vuodelta 1919, jonka alaiseksi hän oli tullut 1934 yleisesikunnan tilastotoimistoon. Hän oli Hangon radioaseman ensimmäinen päällikkö. [9]
7. heinäkuuta 1944 jälkeen hän oli Uudessakaupungissa sinne siirretyn varikkokomppanian kanssa ja perusti toiminston syntymätaloonsa. Stella Polariksen yhteydessä hän siirtyi Lokki-laivalla Ruotsiin ja perusti siellä oman yrityksen, jonka myyntituotteena oli hänen patentoimansa 100 MHz – 150 MHz :n aaltoalueen laajakaista-antenni. Asiakkaina olivat Ruotsin puolustusvoimien maa- ja ilmavoimat sekä Phillips. Lautkari palasi Suomeen 1952. [10]
Lautkari oli radioamatööri ja hänen kutsutunnuksensa oli NVA 1921 ja NVW 1922.
Rolf Lauren[]
Vilho Lotsari[]
Vilho Lotsari (Kivennapa 25.9.1899 - 2.1.1955) toimi 1./PM Rad.P:n opetusupseerina Vaalijalassa Sortavalassa. Hänestä tuli Reino Hallamaan tuttava 1919, ja hän osallistui Arthur Reinhold Saarmaan järjestämälle ensimmäiselle kansainvälisellä radiosähköttäjäkurssille 1920-1921. [11] Tilastotoimiston palveluksessa hän oli 25. tammikuuta 1932 - 30. marraskuuta 1945. [12]
N[]
Leo Naarvala[]
Reserviluutnantti Leo Naarvala johti Lieksaan perustettua väliasemaa, joka toimi eräänlaisena toistimena. Naarvala oli myös radioamatööri (OH2QU)-
Eri Nevanlinna[]
Rolf Nevanlinna[]
Aimo Nuotio[]
Reservikapteeni Aimo Nuotio toimi MOTO:hen päällikkönä luutnantti Tauno Lehtosen (Kylmänojan) jälkeen. Hän oli myös radioamatööri OH3NX.
O[]
Olev Õun[]
Olev Õun ( 1. helmikuuta 1903 – 17. tammikuuta 1951 Riksby) oli virolainen kapteeni, joka osallistui sanomien murtamiseen. Hän oli tullut Viron puolustusvoimien palvelukseen maaliskuussa 1938 ja oli Viron radiotiedusteluosasto D:n varapäällikkö. [13]
Hän siirtyi talvisodan jälkeen Suomeen ja oli erityisen etevä neuvostoliittolaisen koodin murtamisessa. Hän oli saksan- ja venäjänkielentaitoinen.
Hänen kuolemaansa epäiltiin Expressenissä murhaksi. Hän löytyi hirttyneenä talon kellarista. Hänelle tarjottiin Ruotsin kansalaisuutta, mutta hän ja Matti E. Mäkelä eivät ottaneet tarjousta vastaan. [14] [15]
P[]
L. Pakarinen[]
Erkki Pale[]
Erkki Pale oli kapteeni ja salakirjoituksen aukaisija, joka siirrettiin päämahan radiopataljoonaan rannikkolinnakkeelta. Hänen kokoamansa aineiston perusteella kirjoitettiin kirja "Suomen radiotiedustelu 1927-1944".
Yrjö Palko[]
Yrjö Palko oli salakirjoituksen aukaisija. Hän tutki Neuvostoliiton 5N-koodia ja Japanista saadun noin metrin korkean aineiston avulla huomasi, että Neuvostoliitto käytti Kauko-idän koodia lännessä. Ratkaisu Neuvostoliiton viitoskoodiin saatiin ennen jatkosotaa Moskovan välirauhan aikana kesäkuussa 1940. [16] Hän toimi radiotiedustelukeskuksen - RTK:n - päällikkönä. Palkon jatkajana RTK:n päällikkönä oli kapteeni Pekka Visa ja sitten kapteeni Paavo Visa.
Pavio[]
Nikolai Pavio (1892-) tuli tilastotoimistoon 1. tammikuuta 1935. Hän oli sotilasvirkamies, joka oli erikoistunut viestien avaamiseen.
S[]
Veikko Saarman[]
Simo Sarvento[]
Vilho Savolainen[]
R. Sopanen[]
R. Sopanen toimi 1./PM Rad.P:n päällikkönä Säämingin Rauhalinnassa.
Lenna Suominen[]
Lenna Suominen palveli varikkokomppaniassa. Hän oli kemisti ja radioamatööri OH1NL. 1964 hän sai yhteyden OH1NL - W6DGN kuun kautta Nakkilasta Kaliforniaan. [17]
Heikki Sysimetsä[]
Heikki Sysimetsä toimi 3./PMRadP:n päällikkönä vastaten liikkuvista radioasemista, MOTO:ista. Hänen seuraajansa oli luutnantti Tauno Lehtonen (myöhempi Kylmänoja) ja viimeksi reservikapteeni Aimo Nuotio.
Sysimetsästä tuli myöhemmin rakennushallituksen pääjohtaja.
T[]
Aarre Tunkelo[]
Osmo Töyrylä[]
Osmo Töyrylä toimi varikkokomppanian hankintajaoksen päällikkönä ja syksystä 1944 varikkokomppanian päällikkönä. Hänen johdollaan aloitettiin 1937 Kyynel -partioradion kehittäminen. Kehitystyöryhmän johtoon tuli myöhemmin DI Holger Jalanderin johtama työryhmä. [18]
Hän toimi mm. Radiokauppias-lehden päätoimittajana ja hänestä tuli radioamatööri kutsulla OH3NG 1946. [19]
Pekka Visa[]
Ö[]
Runar Öhman[]
Runar Öhman
Hän perusti 1952 Lohjan Maksjoelle EVOX:n. [20]
Hän oli radioamatööri OH2O1 ja Suomen Radioamatööriliiton kunniajäsen 1981-1988. [21]
Lähdeviitteet[]
- ↑ http://www.elsokilta.net/index.php?page=artikkeli3
- ↑ http://stellapolaris.net/deltagare/6/erkki-pale-s-dokumentation
- ↑ http://gallery.itexpertti.se/06_Stella_Polaris/Tidnings%20artiklar%20mm/Helsinginsanomat.pdf
- ↑ http://gallery.itexpertti.se/06_Stella_Polaris/Tidnings%20artiklar%20mm/Helsinginsanomat.pdf
- ↑ http://www.skr.fi/default.asp?docId=12424&letter=ALL
- ↑ http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1262546597/0
- ↑ http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tankavaaran-kultahistoria/
- ↑ http://stellapolaris.net/deltagare/6/erkki-pale-s-dokumentation
- ↑ http://www.aanimeri.fi/Hankoradionhistoria/
- ↑ Lauri Lehtonen
- ↑ http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,82929.0.html
- ↑ Ahtokari, sivu 247
- ↑ http://www.bdcol.ee/files/docs/bdreview/bdr-2003-10-section4-article1.pdf
- ↑ http://gallery.itexpertti.se/Top_Secret/FRA/Olev%20Oun/Aftonbladet%201951-01-28%20sidan%201.JPG?width=640
- ↑ http://gallery.itexpertti.se/06_Stella_Polaris/Tidnings%20artiklar%20mm/Helsinginsanomat.pdf
- ↑ http://www.elsokilta.net/index.php?page=artikkeli-5
- ↑ http://www.sral.fi/historia/merkkipaalut.html
- ↑ http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyynel_%28radio%29
- ↑ http://koti.phnet.fi/oh3ac/historiikki72.pdf
- ↑ https://sites.google.com/site/maksjokiseura/home/maksjoki-nyt
- ↑ http://www.sral.fi/sral/kunniajasenet.html